Lempivärini vaatteissa on musta.
Se on kuin ranskalainen nainen. Sellainen, joka kävelee korkeilla koroilla huojumatta. Sellainen, jolla on takuttomat hiukset ja kirkasta huulipunaa. Sellainen, joka ei ole räävitön, vaikka sitä kuinka ärsyttäisi.
Musta on hyvä. Se sopii kaikkien kanssa ja kestää aikaa. Musta on ryhdikäs.
Ja ei. En kuvittele olevani kuin se ranskalainen nainen, kun laitan päälleni mustaa. Toki joskus toivon sitä, mutta olen, kuten isäni sanoo, liian hörhö. Minulle musta vain on turvallinen.
Sitten tulee Berliini.
Kaupunki, jossa luottovärini on yhä musta. Mutta äkkiä se toivoo seurakseen väripilkkuja. Sellaisia, joiden kanssa irrotella kaduilla ja huutaa jeejee.
Siksi ostin merensinisen, turkooseilla langoilla kirjaillun villapaidan Mauerparkin kirpputorilta.
Kymmenen euroa, sanoi myyjä.
Minä maksoin ja annoin paidalle nimen.
Totta kai siitä tuli Berliini.
gedankengutberlin 