Mielessäni ehti käydä, että meillä on keltainen ulko-ovi. Sitten A. ja T. avasivat sen.
Katselimme toisiamme ja sanoimme päivää. Vaihdoimme muutamia lauseita, joita kukaan ei enää muista.
Istuimme keittiön pöydän ääreen syömään tomaattikeittoa ja vaaleaa leipää. Siinä me kolme toisillemme vielä vierasta mietimme, että seuraavat kuukaudet asumme yhdessä.
Kun olimme syöneet, katsoimme A:n huoneessa elokuvan Neuköllnistä. Tyynyröykkiöiden keskellä ja peittokasojen alla. Alkoi tuntua, että eiköhän tästä tule hyvä ja talosta koti. Olin oikeassa.
A. ja T. ovat viisaita ja tiedostavia naisia. Sydämeltään lempeitä. Olen varma, että tulen oppimaan heiltä paljon. Olen oppinut jo.
Monta kertaa viikossa istumme keittiön pöydän ääressä ja olemme vain.
Jo näiden hetkien vuoksi oli tarkoitus tulla.