Sali on iso ja valkoinen.
Tunnin alussa joogaohjaaja sytyttää kynttilän ja suitsukkeen.
Olen elänyt aikoja, jolloin liikunnan piti olla rajua. Piste, jos sattui. Toinen, jos sai kipeät lihakset. Toki näin taas silloin, jos siltä tuntuu.
Mutta nyt tahdon venyä lempeästi ja hengittää syvästi.
Tähän liittyy myös tuleva neljäs tatuointini. Se on saksaa, yksi kauneimmista ja tärkeimmistä.
Atmen.
Teksti muistuttakoon minulle, että kaikella on tapana järjestyä. Ennemmin tai myöhemmin ja juuri oikealla tavalla.
gedankengutberlin 
🙂 ❤
🙂 ❤
ja hepu, kiitos. kyllä sää tiiät.
Neljäskö jo 🙂
Siitä on kyllä liian kauan kun ollaan nähty.
kyllä! ja voi anni: niin onkin.
palaan usein ajatuksissani suhun ja uuteen vuoteen, kun parannettiin maailma ylläksen after skiissä. ne olivat sen loman makeimmat, kauneimmat ja antoisimmat tunnit.
siispä. meidän on mentävä yhdessä laskemaan.