Eilisen illan vietin S- ja U-Bahneissa.
Huristelin päämäärättömästi sinne ja tänne.
Jostain syystä tuli tunne, että haluan ajaa Hauptbahnhofille. Perillä ostin suklaamuffinsin ja istuin laiturille katsomaan junia.
Eihän siinä sinällään ollut järkeä, mutta se oli mahtavaa. Päätin, että syön useammin muffinsseja juna-asemilla.
gedankengutberlin 
Kiljunen syö muffinsseja siellä asemalla.. ❤ voi Kiljunen. Mä vedän super muffarin jos ikinä sinne pääsen!
Ikävä!
KILJUNEN!
ne muffarit on sitten sellaista kokoluokkaa, että oxat pois.
kipristän kaikki sormet & varpaat, että pääset tänne.
on sua niin ikävä. sanon näin joka kommentissa, mutta se on tosijuttu ❤
on otettava skypetsyä pian.
ihanaa päivää, ystävä. xxx.
Mäkin toistelen itseäni… Ikävä. Ikävä. Ikävä. Ja ikävä. Tosi iso ikävä.
Mutkun ihan oikeasti on ja pysyy. En olis uskonut että ihan tällainen..
Voi Kiljunen. Mä syön sellaisen muffinssin.
niin on ja pysyy!
kiljus-fämilymme on rakkaista rakkain.
leivon sulle sellaisen muffinsin. teidän köökissä baakataan myös kiljusten spesiaalipipareita, joihin tulee strösseleitä, hattaraa, vaahtokarkkeja, nomparelleja ja tähtisädetikkuja (näitä ei syödä).
kiljusten motto on, että elämässä ei voi koskaan olla liikaa glitteriä.
pikkukiljusethan ovat myös sisäistäneet tämän :,,)
Toinenkin ystäväni asui puolisen vuotta Berliinissä. Ah Berliini. Hänen epävirallinen Berliinimissio oli käydä jokaisella S- ja U-bahn pysäkillä ja tutustua hieman sen ympäristöön. Valtasin hänen kanssaan muutaman pysäkin ympäristöineen.
ah berliini. niinpä ❤
ja mikä ihastuttava missio! onnistuiko?
mäkin voisin alkaa kokeilla sitten, kun koulu loppuu.
tuollainen ajeleminen on nimittäin ihan parasta.