Maria vei minut eräänä iltana retkelle.
Se oli taianomainen retki.
Näimme kuun valossa kylpevän televisiotornin ja kuulimme raiteillaan kolisevia junia. Vaeltelimme kaduilla ja Maria jutteli baarista, jossa oli käynyt. Siitä, kuinka suloinen se oli.
Ja kun Maria osoitti, että tuossa se on, tajusin, että se on sama, josta haaveeni Berliinistä toissa kesänä alkoi.
Menimme sisään ja joimme teet.
Vähän itketti.
Tuntui vain niin onnelliselta.
Kiitos Joonas ja Jussi, että otitte mukaanne siihen elokuun iltaan vuonna 2011.
Siihen, jolloin haave uskalsi nousta siivilleen ja lähteä lentoon.
gedankengutberlin 
JOOOOO!!! Myydäänhän Primitivissä vielä olutta?
JOOOOOOOOOOOO!
myydään!
onneksi!
ajattelin sua eilen tunteet sauhuten ❤ meinaan, kun olet aina kertonut tuosta baarista ja siitä, kuinka sitä rakastat.
sitten ryhdyin ajattelemaan, että oon onnen kikkaroissa, koska PIAN sinä, ilkka, joonas, suvi, jussi, ville, helmiprinsessa ykkönen, mikael, juuli ja matti olette täällä.
ajatuksistani villiintyneenä nukahdin vasta puoli kaksi.
ihanaa perjantaita womaaan! xxx.
Niiin pian!! Niin jännää, etten pysy housuissani!!
(enkä tuolla tarkoita sitä, että musta ois tullut kevytkenkäinen!)
nomutku en mäkään pysy housuissani tai hameissani enää! kevyet tanssikengät mukaan vaan, niin päästään joraamaan.
pian nähdään.
xxx.
jiihaaa!!
uujeee!