Kohtaamisia

Eilen pikkutyttö kompastui katukiveykseen.
Tyttöä alkoi itkettää.

Apuun ryntäsivät kuusikymppinen pukumies ja punkkari, jolla oli kädessään olut ja koira.
Rinnakkain he lohduttivat, pukumies katsoi kättä ja puhalsi siihen. Punkkari sanoi, että älä välitä. Hänenkin tyttärensä kompastuu välillä.

Minä jatkoin viikkoa, jossa mennään joka päivä museoon.
Eilen Berliinin homomuseoon.

Mädchen in Uniform.
Christa Winsloe.
Leontine Sagan.
Menschenrecht.
David Bowien musiikki.

Kun olin lähdössä, museomies selitti logiikkaa, jolla numerot talojen seinissä juoksevat. Että ei niissä ole logiikkaa.

-Katselkaa ympärillenne ja kuljeskelkaa. Kyllä oikeat paikat aina lopulta löytyvät, mutta eivät ne välttämättä ole niitä, joihin ensimmäisenä olitte menossa, museomies sanoi.

Yksi parhaista neuvoista koskaan.

Lopuksi kuvia päivästä, jossa oli kaunis synttärisankari, brunssi, kuohuviiniä ja ystäviä. Kameran muistin kaivaa vasta, kun meitä oli enää neljä. Silloin soitimme ukulelea.