Sonnenallee ja sen pikkuveli

Kotikatuani valvoo huumaava Sonnenallee. Se ei koskaan tunnu nukkuvan. Kävelen sitä mielelläni, mutta iloitsen aina, kun pääsen puikahtamaan kotikadulleni.

Sen jalkakäytäviä reunustavat puut. Autot ajavat mukulakivillä. On putiikki, jossa söpö skeittaripoika tekee t-paitoja ja kangaskasseja. On Marian ja minun lempikapakka, jossa istuimme syksyllä tunteja ja puhuimme. On turkkilaisen pariskunnan pitämä kulmakioski.

Ja kampaamo, johon en kuitenkaan mene sisään, kurkin vain ikkunasta, koska menen pian taas tapaamaan Angelicaa. Jo ensi viikolla, koska sitten Angelica lähtee lomalle Thaimaahan.

Meistä tulee tämän kadun kanssa vielä läheisiä frendejä.

Tällä viikolla on ollut muutenkin kivaa. Olen tehnyt erästä työtä, johon liittyvät kakut. Joogannut. Syönyt Krikin kanssa lounasta.

Ja illalla syön jälleen hyvää, kun teemme ruokaa ykköskodin kämppisten kanssa.

On olemassa elokuva nimeltään Sonnenallee (1999). Se pitää nähdä.

On olemassa elokuva nimeltään Sonnenallee (1999). Se pitää nähdä.

Kotikadullani voi myös levätä.

Kotikadullani voi myös levätä.

Ja liimata tarroja.

Ja liimata tarroja.

Ja sillä on sanoma. Hyvä sanoma.

Ja sillä on sanomaa. Hyvää sanomaa.

Pihalla

Kotirappu.

Kotirappu.

Kotipiha.

Kotipiha.

Kuppi kuumaa ja puolentoistatunnin puhelu isän kanssa.

Lopuksi sanoi:
– Valintasi elämässäsi ovat usein olleet rohkeampia kuin minun. Jatka samaan malliin.

Isä jotenkin aina aavistaa.
Sanoo oikeat sanat oikeaan hetkeen.

Rakastan vanhempiani niin paljon.
Sain niiltä parhaat eväät elämään.

Sisäpihalla

Muutin eilen uuteen asuntoon.

Muuttokuorma? Yksi matkalaukku, yksi urheilukassi.
Tunnelma? Vapautunut. Koko tämän hetkistä elämää pystyy kuljettamaan metrossa.

Illalla seinänaapuri kuunteli rokkia ja minä söin sängyssä suklaata ja omenoita.
Joku ramppasi portaita eestaas.

Aamulla alkoi naurattaa.
Jotenkin kaikki vain on niin, sallikaa, ihanaa.

Täällä minä asun omassa asunnossa Berliinissä.

Olen pärjännyt. Luonut soljuvan arjen. Arjen, jonka kanssa hymyilen.

Pystyn tekemään haastatteluja saksaksi.

Lähikuppilasta saa runsaita vegaaniaamiaisia. Myös illalla. Hinta neljä euroa.

Naapurissa asuu ihana nainen, joka tarjoaa lakritsiteetä.

Saan kirjoittaa.

Tarkenen pukeutua lepardikuosiseen kevättakkiini.

Kaiken kaikkiaan. Kiitollinen olla. Unelmat, unelmointi, usko. Ja oivallus, että jääkaapissa pitäisi olla aina samppaniaa ja suklaakakkua.

Pörröpää!

Pörröpää!

Lempipaikka.

Pörröpään frendi! Ikkunatuoli!

Juhladrinkki seuraavalle vaiheelle.

Juhladrinkki Berliinille! Mää niin sinnuu rakastan!