Sisäpihalla

Muutin eilen uuteen asuntoon.

Muuttokuorma? Yksi matkalaukku, yksi urheilukassi.
Tunnelma? Vapautunut. Koko tämän hetkistä elämää pystyy kuljettamaan metrossa.

Illalla seinänaapuri kuunteli rokkia ja minä söin sängyssä suklaata ja omenoita.
Joku ramppasi portaita eestaas.

Aamulla alkoi naurattaa.
Jotenkin kaikki vain on niin, sallikaa, ihanaa.

Täällä minä asun omassa asunnossa Berliinissä.

Olen pärjännyt. Luonut soljuvan arjen. Arjen, jonka kanssa hymyilen.

Pystyn tekemään haastatteluja saksaksi.

Lähikuppilasta saa runsaita vegaaniaamiaisia. Myös illalla. Hinta neljä euroa.

Naapurissa asuu ihana nainen, joka tarjoaa lakritsiteetä.

Saan kirjoittaa.

Tarkenen pukeutua lepardikuosiseen kevättakkiini.

Kaiken kaikkiaan. Kiitollinen olla. Unelmat, unelmointi, usko. Ja oivallus, että jääkaapissa pitäisi olla aina samppaniaa ja suklaakakkua.

Pörröpää!

Pörröpään frendi! Ikkunatuoli!

Juhladrinkki Berliinille! Mää niin sinnuu rakastan!