Sonnenallee ja sen pikkuveli

Kotikatuani valvoo huumaava Sonnenallee. Se ei koskaan tunnu nukkuvan. Kävelen sitä mielelläni, mutta iloitsen aina, kun pääsen puikahtamaan kotikadulleni.

Sen jalkakäytäviä reunustavat puut. Autot ajavat mukulakivillä. On putiikki, jossa söpö skeittaripoika tekee t-paitoja ja kangaskasseja. On Marian ja minun lempikapakka, jossa istuimme syksyllä tunteja ja puhuimme. On turkkilaisen pariskunnan pitämä kulmakioski.

Ja kampaamo, johon en kuitenkaan mene sisään, kurkin vain ikkunasta, koska menen pian taas tapaamaan Angelicaa. Jo ensi viikolla, koska sitten Angelica lähtee lomalle Thaimaahan.

Meistä tulee tämän kadun kanssa vielä läheisiä frendejä.

Tällä viikolla on ollut muutenkin kivaa. Olen tehnyt erästä työtä, johon liittyvät kakut. Joogannut. Syönyt Krikin kanssa lounasta.

Ja illalla syön jälleen hyvää, kun teemme ruokaa ykköskodin kämppisten kanssa.

On olemassa elokuva nimeltään Sonnenallee (1999). Se pitää nähdä.

On olemassa elokuva nimeltään Sonnenallee (1999). Se pitää nähdä.

Kotikadullani voi myös levätä.

Kotikadullani voi myös levätä.

Ja liimata tarroja.

Ja liimata tarroja.

Ja sillä on sanoma. Hyvä sanoma.

Ja sillä on sanomaa. Hyvää sanomaa.

2 thoughts on “Sonnenallee ja sen pikkuveli

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s